The place of this picture is just a bed. I have very few reperes in my life, I believe family moves too fast, couples change, kids grow, so even though I love it, it doesn t help as a repair. So here I am sitting on my childhood 1 person bed. I was already wearing this shirt, I didnt put it on purpose, and the idea to make this picture here just came naturally....Cause I can remember the first night I slept in> I was something like 8 years old, living in Levallois Perret, the suburb of Paris ( I moved 5 times since that ) and I even remember my cousin slept in the bed too.

Well that s about it, this place where u feel like home, and confident...

Maisemani on Spurilan kartanon hiekkatie ja sen varrella olevat pellot.

Olen asunut monta vuotta ulkomailla ja tämä pieni vanhanaikaninen tie on se missä käyn kävelyllä kun tulen käymään Paimiossa. Vaikka jo itse vihertävä pomppuinen hiekkatie, joen varsi, jokea ylittävä silta,joka on joka kerta huonommassa kunnossa kun siitä menee yli, suuri koivu ja Spurilan kartanon kuusiaita itsessäänkin ovat jo ihastuttavia, se mistä erityisesti pidän ovat ne pellot. Ne ovat aina eri värisiä, eritoten kun pilvet heittävät varjojaan niiden yli. Myös ylämäki luo oman viehätyksensä kun ei vielä näe peltojen yli ja saa "jännittää" miltä ne näyttävät kun on mäen päällä. Onko pilviä tullut ja mennyt saaden värit muuttumaan, vai odottaako mäen päällä pelloilla lehmät vai lampaat? Paimiossa, jossa jo monet pellot ovat täynnä laatikkotaloja, on tämä kumpuileva peltomaisema minulle viehättävä ja romanttinen. Sen varrella on kävellyt myös monet perheen koirat ja ulkomaiset ystäväni.

Kuva on otettu metsässä lähellä lapsuutenikotia. Maisema on pysynyt lähes muuttumattomana, tunnelma, sammaleen ja havupuiden tuoksu, voimakas vihreys ja valon sihtautuminen oksien läpi muistuttavat minua lapsuuteni kesistä, jolloin leikimme ystävieni kanssa metsässä. Puu johon rakensimme monivuotisen kotamajan, on kaatunut ja juuret sojottavat kohti taivasta.

Paikka, joka oli kotini 26:n vuoden ajan luovutetaan pian uusille ihmisille. Viimeinen käynti tässä paikassa oli tärkeä ja melankolinen.

Kuva on otettu kotikaupungissani Kotkassa, ja taustalla näkyy Haukkavuoren näkötorni, minkä olen voinut aina nähdä lapsuudenkotini ikkunasta. Myös itse Haukkavuori (lapsuudessa se oli meille nimeltään Veska, lyhennys Vesitorninmäestä) kuuluu tärkeänä osana maisemaan, sillä sen kalliolla ja kasvustoissa olen leikkinyt lapsuuteni parhaat leikit, sekä juonut teini-ikäni pahimmat humalat.