Maisemani on Spurilan kartanon hiekkatie ja sen varrella olevat pellot.

Olen asunut monta vuotta ulkomailla ja tämä pieni vanhanaikaninen tie on se missä käyn kävelyllä kun tulen käymään Paimiossa. Vaikka jo itse vihertävä pomppuinen hiekkatie, joen varsi, jokea ylittävä silta,joka on joka kerta huonommassa kunnossa kun siitä menee yli, suuri koivu ja Spurilan kartanon kuusiaita itsessäänkin ovat jo ihastuttavia, se mistä erityisesti pidän ovat ne pellot. Ne ovat aina eri värisiä, eritoten kun pilvet heittävät varjojaan niiden yli. Myös ylämäki luo oman viehätyksensä kun ei vielä näe peltojen yli ja saa "jännittää" miltä ne näyttävät kun on mäen päällä. Onko pilviä tullut ja mennyt saaden värit muuttumaan, vai odottaako mäen päällä pelloilla lehmät vai lampaat? Paimiossa, jossa jo monet pellot ovat täynnä laatikkotaloja, on tämä kumpuileva peltomaisema minulle viehättävä ja romanttinen. Sen varrella on kävellyt myös monet perheen koirat ja ulkomaiset ystäväni.