Maisemani on pieni järvi Joesuun taajamassa Pohjois-Karjalassa. Kuvan otto hetkellä kesän lopulla oli jo syksyn tuoksua ilmassa, mutta ei vielä syksyn väriloistoa nähtävillä vaan kesäisen taivaan sini heijastui järven pinnasta ja vihreät kaislat huojuivat tuulessa. Kaislat, kuoleman viikatteet, joissa jo näkyi vivahteita keltaisesta ja ruskeasta. Olen katsellut tätä maisemaa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan lähinnä kesäisin ja syksyisin. Tuntuu etten koskaan kyllästy siihen, sillä vaikka se näyttää muuttumattomalta löydän siitä jatkuvasti uusia yllättäviäkin asioita. Tämä maisema on piirtynyt sieluuni.