Mummolani laitettiin myyntiin tänä keväänä. Itkin itseni kuiviin kunnes oli vain pakko hyväksyä ja sopeutua.

Kuvassa on mummolan korkein kohta. Alhaalla näkyy tallin ja navetan katto, kauempana riihi ja traktorivarasto.

Nalle ja räsynukke muuttivat mummolaan asumaan kun ne häädettiin lapsuudenkodistani, nyt ne muuttavat mökille. Niiden oikealla puolella kallio laskee ja sinne heitettiin tunkiojätteet, kahvinporot ja muut maatuvat. Vasemmalla puolella oli serkkuni Teron laudoista rakennettu kioski. Leikimme siinä lapsena hänen ja Teron sisaren Kirsin kanssa kauppaleikkejä.

Kuvaamiskohdassani kasvoi lapsuudessani metsämansikoita ja metsäorvokeita, nyt vain jäkälää, aika on muuttanut myös kasvustoa. Kioskin edessä oli kallionkoloja, joissa kasvatimme nutipäitä, nyt kolotkin ovat ruohottuneet. Rakensimme sammakoiden valtakunnan kivistä ja kepeistä.

Aikuisena merkittävä tapahtuma tällä kalliolla tapahtui 2005 kun olimme istuttamassa metsää sukulaisteni, Pippuri-koirani ja ystäväni Janin ja hänen koiransa Kantton kanssa.

Lähdin viemään tunkiolle biojätettä ja Kantto ja Pippuri seurasivat minua. Katsoimme yhdessä kalliolta maisemaa iltavalossa. Me kolme luonnon olentoa, harmoniassa maiseman kanssa.

Mummolani luovutetaan uusille omistajille 17.7. Meille lentää espanjasta adoptiokoira 17.7 kello 3.40.

Joskus kun on pakko luopua jostain rakkaasta asiasta, syntyy tilalle jotain uutta ja kaunista. Muutoksen tuulet puhaltavat meihin loppuun asti ja olisi hyvä oppia hyväksymään ne mukisematta, vain sulautua henkäyksiin.