Tämä kuva kertoo yhdestä mieleisestä paikasta Vaajakoskella, jossa elin jännittävän, seikkailevan ja luonnonläheisen lapsuuden ja nuoruuden ja josta ylioppilaana lähdin maailmalle. Maailmalta palaan kesäisin ja jouluna Vaajakosken maisemiin, mistä löytyy kymmeniä onnellisten muistojen paikkoja. Yksi tärkeimmistä on Uimalanniemen ranta. Siellä opin uimaan alle kouluikäisenä, siellä haaveilin teini-ikäisenä, sinne palasin omien lasteni kanssa uiskentelemaan. Kun pääsen kotoisan rannan vilpoisiin vesiin kastautumaan, alkaa kesä tuoksua ja maistua. Siihen kuuluu lämmin hiekka, pikkukalat laiturin alla ja lasten iloiset juoksut, sukeltelut, räpiskelyt ja huutelut sekä hiljainen aaltojen loiske, kun jokin vene ohittaa rannan. Välillä tuntuu kuin olisi jälleen lapsi ja syömässä kesäisiä eväitä vanhempien ja siskosten kanssa auringon kuumasti paahtaessa märälle iholle ja heijastuessa hiekalta. Tutun rauhallisen olon antavat myös Kanavuoren rinteellä omakotitalot ja kaukainen junan jyskytys matkallaan Kuopioon päin. Laiturin reunalla istuskellen voi mietiskellä pilvisenäkin päivänä keräten sisäänsä rauhaa ja voimia maailman toiselle laidalle matkaamiseen.